Vaikutusten vähentäminen

Vaikutusten vähentäminen

Lupamenettelyt

Kivihiili sisältää alkuainehiilen lisäksi pieniä määriä rikkiä, typpeä, happea, vetyä ja raskasmetalleja. Hiilen poltossa lämmön lisäksi vapautuu hiilidioksidia, hiilivetyjä, typen ja rikin oksidia ja hiukkasia. Vapaasti ympäristöön päästettynä nämä aiheuttaisivat terveyshaittoja, maaperän ja vesistön happamoitumista ja rakenteiden korroosiota. Hiukkasten ja kaasumaisten päästöjen poistamiseksi on kehitetty tehokkaita menetelmiä joilla hallitaan vaikutukset ilmanlaatuun, maaperään ja vesistöihin. EU-maissa on voimassa yhtenäiset vaatimukset epäpuhtauspäästöjen hallinnasta. Tässä keskeisiä ovat lupamenettelyt ja vaatimus parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä.

Viime vuosikymmenten aikana puhdistustekniikan kehittyminen on vähentänyt rikin ja typen oksidien teolliset päästöt murto-osaan entisestä. Näin myös metsien ja vesistöjen happamoitumisvauriot ovat vähentyneet.

YVA -menettely ja ympäristölupa

Uusien suurten ympäristöön vaikuttavien laitosten rakentamista suunnittelevien on tehtävä hankkeestaan ympäristövaikutusten arviointi ennen ympäristöluvan hakemista. YVA on tehtävä muun muassa kattila- tai voimalaitoksille, joiden suurin polttoaineteho on vähintään 300 MW. Lisäksi YVA-velvollisia hankkeita ovat kooltaan vastaavat nykyisten toimintojen muutokset. Polttoaineteholtaan yli 5 MW kattila- ja voimalaitokset tarvitsevat ympäristöluvan toiminnalleen.

Suurten polttolaitosten direktiivi

EU:n direktiivi suurien polttolaitoksien savukaasupäästöjen rajoittamisesta on Suomessa pantu täytäntöön vuonna 2002 suuria polttolaitoksia koskevalla LCP -asetuksella (Large combustion plant). Tässä asetuksessa annetaan polttoaineteholtaan yli 50 MW polttolaitoksille rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten päästöraja-arvot sekä säädetään muun muassa savukaasupäästöjen tarkkailusta ja poikkeuksellisista tilanteista, kuten savukaasun puhdistinlaitteiden häiriöistä.

Paras käyttökelpoinen tekniikka, BAT (Best available technique)

EU:n direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi edellyttää parhaan käytettävissä olevan käyttämistä toiminnoissa, jotka saattavat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Direktiivi on pantu täytäntöön Suomessa pääosin ympäristönsuojelulailla, jonka mukaan päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan, mutta lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. LCP -asetukseen on vuonna 2005 tehty muutos, jonka mukaan lupamääräys voi olla asetuksessa säädettyä vähimmäisvaatimusta ankarampi, jos parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen sitä edellyttää. BAT-ohjeistuksena annetaan päästörajoitusten lisäksi myös tavoitteet energiantuotantolaitosten hyötysuhteelle.

Happamoittavia päästöjä on vähennetty

Happamoittava laskeuma muodostuu ilmaan päässeistä rikin ja typen oksideista (SO2 ja NOx) sekä ammoniakista (NH3). Näistä rikin ja typen oksidit muodostavat suoraan rikki- ja typpihappoa reagoidessaan veden kanssa ilmassa tai viimeistään maan kosteudessa. Ammoniakki ei itsessään ole hapan yhdiste, mutta se hapettuu herkästi nitriiteiksi (NO2) tai nitraateiksi (NO3) ja muuttuu sitä kautta happamaksi.

Rikin ja typen oksidien päästöt Suomessa 1980–2007

rikin-ja-typen-oksidipaastot

Rikin oksidit saatiin savukaasujen puhdistustekniikan kehittymisen vuoksi selvään laskuun jo 1980-luvulla, typenoksidit 1990-luvulla.

Sulfaattirikin laskeuma Suomessa 1985, 2001 ja 2007

sulfaattirikin-laskeuma